Tuomas Celanolaisen kirjoittama varhaisin Fransiskus elämäkerta (Vita prima, n. 1228–1229) julkaistiin jo pari vuotta Fransiskuksen kuoleman jälkeen. Jo siinä kerrottiin, että Fransiskus saarnasi linnuille ja kesytti Gubbion kylää häirinneen suden. Tuon historiallisesti Fransiskusta lähimmän elämänkerran mukaan hän saattoi myös poimia tiellä olevia matoja, etteivät ne jäisi ihmisten jalkojen alle. Vaikka myöhemmät kirjoitukset saattoivat vielä värittää näitä kertomuksia, niin Vita prima kirjoitukset kertovat paljon Fransiskuksen luontosuhteesta. Ympärillään olevan elämän varjelu sekä kiitollisuus ja ilo luomakunnasta olivat Fransiskukselle tyypillisiä piirteitä.
- Legendan mukaan Franciscus asui eräässä erakkolassa Assisin lähellä. Siellä oli heinäsirkka/kaskas, joka lauloi hyvin äänekkäästi. Franciscus kutsui sitä lempeästi "sisar heinäsirkaksi". Hän pyysi sitä laulamaan Jumalan kunniaksi. Sirkan kerrotaan laskeutuneen hänen kädelleen ja laulaneen aina, kun Franciscus pyysi. Kun Franciscus kehotti sitä lepäämään tai lähtemään, se tottelevaisesti vaikeni tai lensi pois. -
Tämä meille tarkoitettu varjelijan roolin ja luontokumppanuuden toteuttaminen ei ole aivan vierasta useimmille suomalaisillekaan. Monet kokevat olevansa sopusoinnussa elämän kanssa silloin, kun saavat uppoutua puutarhaharrastukseensa ja ylläpitää elämää hoivaamalla kasveja. Toisille kanssakäyminen ja arjen jakaminen kotieläimien kanssa ja niiden hyvinvoinnista huolehtiminen tuo paljon iloa ja merkitystä elämään. Purojen kunnostaminen vaelluskaloille, eläimien talviruokinta, hyönteishotellien, linnun- ja lepakkopönttöjen laittaminen ja oman luontopihan rakentaminen voi tuoda saman tunteen. Monille osallistuminen elämän ylläpitämiseen tapahtuu yhteiskunnallisen vaikuttamisen kautta ympäristötyötä tekemällä tai lähimetsiä suojelemalla.
Elämän ylläpitäminen eri muodoissaan koskettaa syvimpiä vaistojamme ja se on myös meitä itseämme parantavaa. Luontoympäristössä olemme siitä huolehtiessammekin myös vastaanottajan asemassa. Jo pitkään tätä parantavaa hoivaamisen ja vastaanottamisen mekanismia on käytetty monien kuntoutujien apuna. Esimerkiksi puutarha – ja eläinavusteisessa terapiaa on jo vuosikymmenien ajan sovellettu esimerkiksi sodassa traumatisoituneille ihmisille ja erilaisissa vankilaohjelmissa ympäri maailmaa. Pitäessämme huolta luomakunnasta parannumme itsekin.
Elämän ylläpitäminen laajemminkin on vahvasti merkityksellisyyden tunnetta lisäävää. Ihmiset hoitavat läheisiään, hakeutuvat ammatteihin, joissa voivat auttaa muita ja auttavat arjen keskellä joskus tuntemattomiakin ihmisiä. Ja kaikkialla tutkimus vahvistaa evankeliumin lupauksen mukaisesti, että antaessamme oman panoksemme elämän ylläpitämiseen tulemme samalla auttaneeksi itseämme.
Tällä kaikella voi olla suuri merkitys nyt kun yhä useammat tutkimukset viittaavat siihen, että aikamme pahoinvoinnin taustalla on elämän merkityksellisyyden katoaminen. Esimerkiksi 2022 julkaistun E2 tutkimuksen mukaan nuorista 30% koki että elämällä ei ole mitään tarkoitusta, pelkän peruskoulun käyneistä näin koki puolet.
Kilpailu- ja menestyskeskeisessä yhteiskunnassamme on helppo eksyä hedonistiseen yksilökeskeisyyteen tai pelkän onnellisuuden metsästämiseen. Nuorilla tämä näkyy myös mielenterveysongelmien voimakkaana kasvuna ja tulevaisuususkon vähenemisenä.
Nuoret itsekin tunnistavat merkityksellisyyden löytyvän itsestä ulospäin suuntautuvan toiminnan kautta. Vuoden 2024 nuorisobarometrissa kysyttiin, minkä nuoret uskovan antavan elämälle merkitystä. Eniten he uskoivat löytävänsä merkitystä niiden auttamisesta, joilla menee heikommin (66 %). Seuraavaksi eniten kannatusta sai tulevien sukupolvien elämän edellytysten turvaaminen. Elämässä menestymistä merkityksen lähteenä piti vain 10 % nuorista, ja suhteen Jumalaan merkityksen lähteenä oli maininnut 16 % nuorista.
Onnellisuuttakin oleellisempi tekijä hyvinvointimme kannalta voi olla merkityksellisyys. Näitä kahta tekijää ja niiden vaikutusta elinikään verrattiin laajassa tutkimuksessa (Martela ym. 2024), joka julkaistiin syksyllä 2024. Lähes kuuden tuhannen elämäntilanteestaan vuosina 1994–1996 raportoineen osallistujan tietoja vertailtiin toteutuneeseen elinikään. Vertailussa kokemus elämän merkityksellisyydestä (purpose) vaikutti pidentävän elinikää, kun taas elämäntyytyväisyydellä ei ollut niin vahvaa vaikutusta. Tutkijat arvelivat, että merkityksellisyys saattaa pitää ihmiset aktiivisina ja auttaa selviämään myös elämän vaikeina aikoina. Elämä voi olla merkityksellistä vaikeuksienkin keskellä ja silloinkin, kun emme voi sanoa olevamme onnellisia.
Useimmilla ihmisillä merkityksellisyys rakentuu vastavuoroisista, myötätuntoisista suhteista omaan sisimpään, toisiin ihmisiin, yhteiskuntaan, luomakuntaan ja Jumalaan (tai johonkin itseään suurempaan transsendenttiin). Myös elämän rajallisuuteen ja kärsimykseen joudumme luomaan suhdetta ja siihenkin Fransiskus antoi oman esimerkkinsä, kuten Olavi Heino omassa kirjoituksessaan tuo esille.
Fransiskaaninen elämäntapa, jossa merkityksellisyys rakentuu yhteyden rakentamisesta toisiin ihmisiin, kohtuullisuudesta, kiitollisuudesta, yhteisen hyvän rakentamisesta, luontoyhteydestä ja elämän ylläpitämisestä, voi tarjota myös nuorille elämän merkityksellisyyttä vahvistavan vaihtoehdon.
Oivaltaessaan elämän ylläpitämisen ja luontoyhteyden merkityksen Fransiskus oli tässäkin edellä aikaansa. Vaikka Fransikus julistettiin pyhimykseksi jo kaksi vuotta kuolemansa jälkeen, niin vasta vuonna 1979 paavi Johannes Paavali II julisti hänet myös ekologien ja luonnonsuojelijoiden suojeluspyhimykseksi. Inspiroikoon hänen muistonsa meitä löytämään oman tapamme elää viljelijänä ja varjelijana ylläpitäen elämää ympärillämme.
Tuomas Celanolainen: Vita prima sancti Francisci (n. 1228–1229).
Happonen, K., & Kiilakoski, T. (toim.). (2025). Nuoruuden kolme vuosikymmentä. Nuorisobarometri 2024. Valtion nuorisoneuvosto & Nuorisotutkimusseura
Martela, F., Laitinen, E., & Hakulinen, C. (2024). Which predicts longevity better: Satisfaction with life or purpose in life? Psychology and Aging, 39(6), 589–598. https://doi.org/10.1037/pag0000802
Paju, P., Vuorinen, R., & Gretschel, A. (2022). Nuorten osallisuus ja tulevaisuususko: Analyysi Nuorisobarometristä. Nuorisotutkimus, 40(2), 4–20.
Tuomo Salovuori